DIY joulukalenteri -Mitä joulukalenteriin piilotettiin?

Perinteet. Niitä arvostan. Ja varsinkin jouluperinteet. Tämän kalenterin tein odottaessani esikoistamme sillä ajatuksella, että omat lapseni saavat siitä iloa joulun odotukseen. Pidän edelleen kovasti kalenterin ulkonäöstä ja näihin luukkuihin käydään kurkkimassa myös kesäisin varastossa. Vähän kuumaliimaa joka vuosi johonkin nurkkaan se on kaivannut mutta muuten oikein oiva kalenteri. 

Aikaisempina vuosina olen piilottanut kalenteriin suklaata mutta nyt lapsilla on myös kaupan suklaakalenterit niin tämä toimii tonttujen viestikalenterina. Eilen adventtina rustasin pikku paperilappusille pieniä joulupuuhan ideoita; piparien leivontaa, pikkulintujen ruokinta, lasten joululaulut kirkossa, jouluinen iltasatu, pulkkamäki jne. 

Ja koska taloutemme ipanat ovat äärimmäisen uteliaita näin joulun alla, jätän aina yhden lapun kerrallaan seuraavan päivän 'luukkuun'. 

Tänä vuonna odotan lasten kanssa innolla PikkuKakkosen joulukalenteria, jossa seikkailevat iki-ihanat ja pöljät poliisit, Maltti ja Valtti <3 

Tervetuloa joulukuu! On sinua jo odotettukin.

Joulutunnelmaa hakemassa Stundarssista

Tänä viikonloppuna on ollut hyvä mahdollisuus hakea joulutunnelmaa erilaisilta joulumarkkinoilta. Lumi ja pakkanen vaan puuttui. Meidän perhe ei lähtenyt katsomaan kaupungin ilotulista vesisateeseen vaan ensimmäisen adventin kunniaksi lähdimme Stundarssin joulumarkkinoille.

Käsitöiden harrastajana nämä markkinat ovat oiva tapa täyttää pää täyteen erilaisilla ideoilla. Ja kun lähtee koko perheen voimin niin ei ole aikaa haalia kaikkia ihanuuksia kotiin asti. Tällä kertaa ihasteltiin enemmän ostostelun sijaan. Toki ne kuuluisat munkkipossut oli ostettava päiväkahvin seuraksi. 

Tuommoiset nukkamokkaiset kintaat löysin kuitenkin itselleni. Aivan täydelliset tällaiselle vilukissalle! Lasten kintaat jäi sovittamatta kun hymyissä suin nauttivat vanhan ajan nekkutikkareita. Kotiin päästyämme puuhailimme lisää joulun valmisteluita, siitä sitten piakkoin raporttia. 

Enää kaksi yötä ja sitten aloitetaan lähtölaskenta :)

Hiutaleita pitsin ja lumen muodossa

" Oi mitkä nietokset! Äitii, tuu kattoon"

Tuohon huudahdukseen on ihana herätä näin viikonloppuaamuna. Oikeasti. Silmät sumeina ja villasukat makkaralla kiiruhdin ihastelemaan valkeaa maata pikkuväen kanssa. Valkeaa mannaa saisi puolestani tulla tasaiseen tahtiin aina helmi-maaliskuulle asti.

Joululeipomukset alkavat olla pikkuhiljaa ajankohtaisia mutta piparin tai tortun leivontaan emme ole vielä ehtineet. Sen sijaan päivitimme keittiömme paloturvallisuuden asianmukaiselle tasolle. Sammutuspeite on kulkenut kaapista toiseen ja sille ei ole sopivaa paikkaa löytynyt millään. Nyt kun sen ulkonäkö on naamioitu sopivaksi keittiöömme, on se siinä valmiina käden ulottuvilla. Ompelin sille pellavapussukan ja koristelin pitsiliinojen jämillä.

Jokunen joulu sitten olen tehnyt pikkujoululahjoiksi kipsistä sydänkoristeita. Koristeen mukana olen antanut tuoksuöljyn, näitä mitä voi löylyveteenkin laittaa. Tuoksuksi voi valita vaikka sitruunaisen jos koristeen haluaa ripustaa vessaan tai tervan tuoksun takan edustalle. Muutama tippa koristeen takapuolelle riittää. Pitisiliinat pääsivät tässäkin hyödyksi kun kaulimme valmiin levyn päälle pitsiliinasta kauniin kuvion.

Lumista sunnuntaita sinulle :)

Purkutuomio ja lohdutuspalkinto

Täällä jälleen! Vierähti paljon suunniteltua pidempi aika poissa täältä blogin puolelta. Sohvalle hyytelöitymisen lisäksi puolet perheestämme sairastui vatsatautiin ja tällä kierroksella en ollut niin onnekas,että olisin saanut olla vain se likapyykin pyykkääjä. No nyt löytyy jälleen paikkuja!

Viikonloppuna sohvalle jättämäni juuri valmistunut villasukka pääsi pikku-uhmiksen käsiin. Ja lopputuloksena sukan varressa ammotti isohko reikä sillä olin unohtanut sakset ulottuville. Voi puuh ja aargh! En tiedä olinko tilanteessa enemmän tuohtunut itselleni vai uhmikselle. Purin kiukkuni kuitenkin villasukkaan ja purin koko varren ylhäältä päin noin puoleen väliin asti. Olipa se sitten ensimmäinen kerta kun päättelin villasukan silmukoita varren päässä. 

Vielä olisi toisen sukan kantapää ja lapa tehtävänä ja sitten vihdoin saan nämä uutukaiset vetää jalkoihini varpaita lämmittämään. Langan kävin jo syksyn alussa hakemassa paikallisesta neulenettikahvilasta. Suosittelen piipahtamaan!

Entäpä sitten se lohdutuspalkinto. Nykyään kun lähden ostoksille joko vain katselemaan ja ihastelemaan tai sitten jotain hankintaa tekemään, niin minua vaivaa joka kerta sama asia; En osaa päättää. Seilaan päätöksen teon kanssa ees ja taas. Valitsen ja teen ostopäätöksen ja taas pyörrän päätöksen. Vakuutan, että ensimmäinen vaihtoehto on aina parhain - kiinnittihän se ekana huomioni. Ja tämä eipäs juupas toipas eipäs-pähkäily jatkuu ja viime viikolla neulelegginssien sijaan Indiskasta tarttui vain tämä suloinen koristepallo mukaani. Leggarit vaihtoehtoineen jäivät kauppaan. 

Tämä taitaa olla meidän ensimmäinen joulukoriste ainakin neidin mielestä. Kuulin nimittäin jotain supinaa selkäni takana: ' Kato nyt iskä, äiti on jo laittanut joulupallon'

:) :) :)

Slow motion

Täällä taitaa olla meneillään koko kehon ja mielen vallannut hyytelöityminen. Mitään aloitettua projektia en saa päätökseen, on helpompi aloittaa uusi ja jättää sekin taas kesken. Tänään esimerkiksi 'tuhlasin' omaa aikaa vaan silkkaan haahuiluun ja kotitöihin lasten päivälevon aikana. 

Metsästä haetut havut ja varvut eivät jostain syystä millään taivu itsekseen kransseiksi kun näpertelytuokio päätyi rautalangan loppumiseen. 

Aion kuitenkin myös tänään hyytelöityä tuossa sohvalla ja potkia itseeni puhtia sitten huomenna! 

---------------------------------------------

Tasan vuosi sitten oli noin kuulas ja raikas syyssää

Huovutetut pohjalliset - isäinpäivälahjavinkki

Idea hyvä, toteutus täydellinen...eeh. Ei ihan.
Löysin joskus ohjeen itsetehdyistä villapohjallisista ja nyt pääsin sitä kokeilemaan. Tarkoituksena oli tehdä omalle isälleni saappaisiin villapohjalliset. 
Kävin läpi mummoni vanhoja lankoja ja niiden seasta valikoin nämä harmaan sävyiset villalangat. Tai näin ainakin oletin. Yksi langoista oli sittenkin jonkin sortin sekoitetta eikä huopunut niin kuin piti.

No tee sinä kuitenkin näin:
Kudo villalangalla n.30cmx50xm tilkkupalanen. Langaksi voit valita minkävärin vain ja saat paksumman sekä tiheämmän lopputuloksen kun käytät hieman pienempiä puikkoja kuin lankaan suositellaan.
Tilkun valmistuttua, lykkää se pesukoneeseen ja pese ainakin 60asteessa. Pesin omani vielä 90asteessa siinä toivossa, että myös sekoitelanka olisi huopunut mutta ei onnistunut.
Villalangat sen sijaan huopuivat hyvin ja tilkun kuivuttua pääsin leikkaamaan uudet pohjalliset. Koska osa langoista ei huopunut niin sain tehdyksi vain pikkupohjalliset pojulle. Elikäs lanka joka jäi huopumatta lähtisi purkautumaan...

Nappasin pojan saappasta vanhan erittäin kulahtaneen pohjallisen ja piirsin sen paperille.
Tämän jälkeen kiinnitin sen nuppineuloin huopatilkkuun ja leikkelin kaksi uutta lämmintä ja muhkeaa pohjallista. 

Tämä on helppo ja suhteellisen nopea toteuttaa. Hyvin ehdit ensi viikoksi toteuttaa! Ja samalla pääsee eroon jämälangoista!
Katsotaan mitäs sille isä-papalle sitten keksitään ;)

Paukkuja seuraavan viikkoon :)

EDIT: Isukki sai kuin saikin myös omansa kun lankavarastosta löytyikin huovutukseen sopivaa villaa, jei :)