torstai 23. maaliskuuta 2017

Vaaleanpunainen arki?





Eikö näytäkin vähän liian ihanalta ollakseen vain tavallista lapsiperheen arkea? 
Blogeissa törmää aina aika ajoin bloggareiden paljastuksiin koskien blogissa esiintyvien kuvien realistisuutta. Ja sitä kuinka omaa elämää voi kaunistella ihan kuinka paljon haluaa. Ja pelkkää kuvaa rajaamalla saadaan luotua ihan eri tunnelma kuin mitä se todellisuudessa on. Ja näinhän se vaan on. Ruutu ajalta odotetaan pakoa arjesta,pakoa harmaasta päivästä ja inspiraatiota sun muuta.  Toki löytyy blogeja joiden suorasukainen kirjoitustyyli arjesta saa lukijan samaistumaan samoihin fiiliksiin joita kirjoittaja kokee. Ja sekin on hyvä!

Törmäsin sattumoisin töissä pukuhuoneessa keskusteluun, jossa puhutiin blogien vaaleanpunaisesta arjesta. Ja siitä kuinka mahtavaa olisi joskus kiukun puuskassa päästellä kaikki se kiukku tekstin muodossa tänne. Mitähän lukijat meinaisivat? Voisi olla hiukan katuvainen olo sitten kun se kiukku laantuisi. Itseäni alkoi myös huvittamaan kun muistin kuinka paljon olin näpsinyt lähipäivinä vaaleanpunaisia kuvia! :D

Muutamassa kuvassa näkyy söpö virkattu matto, jonka tein tytön toiveiden mukaan. Laitan siitä parempia kuvia seuraavaksi. Pikku hiljaa alkaa varmasti käsityöjutut vaihtua planttuhöpinöihin täällä blogin puolella...jos mietitte :)


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Oma panos suomineidolle





Käsityöihmisille jo varmasti varsin tuttu haaste eli sukkahaaste juhlavuonna syntyville jäi omalta osaltani hieman pienehköksi mutta kyllä näilläkin kahdella sukkaparilla saadaan lämpöiseksi muutama pienen pieni ja siloinen jalka <3
Valtavasti onnea kaikkiin niihin perheisiin joihin syntyy juhlavuoden vauva :) Arvokkain lahja perheelle ja arvokas lahja 100 vuotiaalle suomineidolle. 
Näitä haasteita ja toteutuksia juhlavuoden kunniaksi tullaan varmasti näkemään monen monessa muodossa. Se on hienoa! 


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kevättennareiden tuunausta






Talvi tarjoilee tällä hetkellä parhaita säitään aurinkoisilla pakkaspäivillään mutta itselläni on alkanut jo kevät. Ei ehkä ihan käytännössä vielä mutta ainakin ajatuksen tasolla. Tällä suunnalla saadaan ainakin vielä jokunen viikko odotella ennen kuin oikeasti saa vaatekerrosta alkaa keventämään. 
Pari kesää sitten sain nuo kuvan Gudrun Sjödenin todella päheät tennarit lahjaksi. Niiden käyttöön ottoa joutuu aina odottamaan kesäsäille asti mutta ehkä tänä vuonna voin ottaa ne käyttööni jo keväällä sillä uusin sukkapari sopii täydellisesti pariksi niiden kanssa. Ja tämä oli ihan sattumaa!

Tuolla kirjoittelin aiemmin näistä sukista, jos haluat vilkaista. Kävin lankakaupassa ostamassa ohuempaa sukkalankaa lisää. Luistimiin ja monoihin mahtuu paremmin ohuemman langan sukka lämmikkeeksi. Nappasin mukaan myös merinovillaa jonka miellän vahvasti juurikin kevättalveen. Mahdottoman hyvää lanka pipoihin!

Aurinkoista päivää sinulle!

Kuvien tapetit Ritola&Philgrenin mallistosta



tiistai 28. helmikuuta 2017

Purkaako vaiko eikö?






Niin, mitä tehdä kun työn edetessä sitä vain miettii pitäisikö sittenkin kiskoa puikot silmukoista ja pärvöttää koko tekeles! Tätä kauniin herkullista lankaa olen työstänyt jo useamman kuukauden ja ainoastaan tätä kolmiohuivia tehden. Se on matkannut mukanani kolmesti Tampereelle, ja yksi näistä oli peräti junamatka mennen tullen. Kuitenkaan projekti: teenpäs nopsasti kolmiohuivin ei näe loppuaan. Äh, ja sitten vielä jäin miettimään sen purkamista! 
Tämmöistä se tiistainen käsityötuska on :/ ;)

P.s. tänään en ainakaan sitä pura, nukun yön yli ensin!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Osa juuristani - käsityöperinteet







Lasten myötä ajan juoksua ei pysty enää hallitsemaan. Tänään kuvasimme tyttäreni samassa puvussa missä itse olen koreillut jo useita vuosia sitten eskarilaisena hammasrivistö vajaana. Tämän todella kauniin Kaukolan kansallispuvun on tehnyt mummoni ja siihen on saanut sonnustautua siskoni, serkkuni ja meidän jälkikasvumme eli aikamonta pikkuneitoa. Kunpa mummo olisi näkemässä. 

Muistan itse olleeni aikamoinen poikatyttö tuossa samassa iässä eikä hameet kuluneet lempiasusteisiini. Tyttäreni kuitenkin nautti saadessaan pukeutua viimeisen päälle ja ihasteli puvun yksityiskohtia ja etenkin satiininauhaista hiuspantaa. Kuvien oton jälkeen pukua ei olisi maltettu riisua pois. Tämä on ihan korvaamaton muisto mummostani ja hyvä muistutus omista juuristani - käsityöläisen lapsenlapsena toivonkin tämän elämäntavan ja intohimon käsitöihin periytyvän eteenpäin. Ja mukava yhteensattuma oli tämä meidän neidon kuvaus näin Suomen 100-vuotis juhlavuotena.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kangaslaukku -vapaa päivän surautus





 Noin! Johdattelinpas heti halpaan otsikoinnissa ;) Tai melkein. Tämä(kään) ei tullut valmiiksi yhden Peppi Pitkätossu- elokuvan aikana vaan aloittelin tätä kangaslaukun tekoa jo viime viikon vapaa päivänä. Valloittava kettukangas löytyi jo toissa jouluna naapuripitäjän kangaskaupan alesta ja sitä en ole raaskinut  ennen tätä käyttää.

Nyt kun meidän taloudessa pikkuisinkin on päättänyt ettei päiväunille ole tarvetta kotoilupäivinä niin omat hetket jäävät todella lyhyeiksi. Tänään kuitenkin sain kaksikon rauhoittumaan Peppi-elokuvan ääreen. Vaikkakaan kyseisiä elokuvia ei löydy dubattuina suomeksi, onnistui katselu toisella kotimaisella loistavasti sillä juoni oli jo tuttu Peppi-kirjan kautta. Ja minä sain laukkuni valmiiksi! :) happyyy!

Niin ja ketut <3 <3 ...ehkä olette jo huomanneet ;)


lauantai 11. helmikuuta 2017

Nilkkavartiset villasukat kaikilla ihanuuksilla





Päivän pidentyessä ja valon lisääntyessä on mukava huomata kuinka se kevään tulo alkaa sykkiä sydämessä. Silloin paksut ja möyheät villalangat saavat väistyä hetkellisesti (viikolla on kyllä pakkanen paukkunut kunnolla) ja tilalle valitaan ohuempaa keväisempää väriä. 
Ajatuksena oli tehdä parissa illassa ihan nillkavartiset perusvillasukat. Kuitenkin jo silmukoita luodessa ajatus juoksi helmineuloksessa ja nirkkoreunuksessa. Lapa osaakaan en malttanut jättää sileälle neulokselle vaan sitä koristaa nyt pitsikuvio, jonka löysin Novitan lapaset lehdestä. Kantapään tein helmineuloksella.

Nirkkoreunus tuo naisellisuutta sukan varteen tai lapasen reunaan, eikä se lainkaan ole vaikea toteuttaa. Neulot alkuun sileään pari kolme senttiä jonka jälkeen teet yhden kierroksen seuraavasti: 2o yhteen ja langan nosto puikolla. Tuon kierroksen jälkeen neulot jälleen pari kolme senttiä sileää, jonka jälkeen tehdään tuo kaksinkertainen taite seuraavasti: taita reunus kaksinkerroin, aloituskerros jää varren sisäpuolelle. Poimi nyt I puikolle aloituskierrokselta 1silmukka ja neulo kaksi yhteen (nostettu silmukka ja puikon 1.s). Jatka näin reunuksen yhdistämistä. Reunus yhdistetään siis yhden kierroksen ajan, sitten voit jatkaa haluamallasi tyylillä sukanvartta tai lapasta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...